Voi sentään! Kaikki hyvä loppuu aikanaan! Todella haikein mielin lähdettiin aamun vesisateessa (taivaskin oli murheellinen...) kohti koulua ja viettämään viimeistä koulupäivää. Perjantain ohjelmassa oli koulun eli Santa Rosa de Liman esittelyä. Mimon ja Ana antoivat meidän luettavaksi powerpoint-esityksen oppilaitoksesta. Samanlaisia arvoja ja erilaisuuden arvostusta oli havaittavissa kuin Kiipulassakin. Henkilökuntaan kuuluu tosin enemmän erilaisia ammatteja enemmän mm. fysioterapeutteja, lääkäri, uskonnon opettajia ja puheterapeutteja. Yhteensä 130 opiskelijan koulussa on henkilökuntaa n. 50. Me näytimme muutamia kuvia omasta kouluarjestamme Kiipulan instatilin kautta. Pääsimme myös kiertämään muutamissa luokissa. Toisessa tehtiin erilaisia kädentaitoja ja täytyy sanoa, että olivat todella upeita! Toinen oli keramiikkaluokka ja sinne olisimme mielellämme jääneet tekemään taidetta!!
 |
 |
 |
| Keramiikkaluokassa todellakin käytetään värejä! Työt olivat uskomattoman hienoja! |
Päivä huipentui meille järjestettyihin bileisiin! Ja olivatpa espanjalaiset panostaneet! Silmäkulmat kostuivat saaduista lahjoista... Opetimme lopuksi letkajenkkaa sekä pienen hymyjumpan. Espanjalaiset opiskelijat tuntuvat kyllä hymyilen muutoinkin :) Ja koko ajan. "Hymy on kaareva viiva, joka tasoittaa kaiken" oli päivän sanoma!
 |
| Jalkapallo oli kestopuheenaihe. |
 |
| Kääk, miten hienon kakun espanjalaiset olivat juhliimme tehneet!! Ja nam, miten hyvää sekä suklaista! |
 |
| Saimme muistoksi valokuvat koko porukasta eiliseltä retkeltä. |
 |
| Kirjoitimme yhdessä palautteen siitä, mistä kaikesta vaihdossa tykkäsimme ja mitä olemme oppineet |
Lopuksi kirjoitimme palautetta näistä kahdesta viikosta. Kaikki ovat olleet niin tyytyväisiä, että saa nähdä tullaanko lainkaan takaisin Suomeen... Opiskelijoiden oppimiskokemuksia ovat olleet eri kielten puhuminen, ylipäätään kommunikoiminen, erilaisuuden havainnoiminen, espanjalaiseen kulttuuriin tutustuminen sekä uusien ystävien saaminen.
Ystävällisyys, avoimuus ja iloisuus ovat asioita, jotka jäävät mieleen reissusta. Espanjalaiset opiskelijat olivat aina auttamassa toinen toisiaan, kulkivat käsi kädessä ja hymyilivät. Pahantuulisuutta näki harvoin. Erilaisuuden hyväksyntä näkyi joka paikassa ja tunnelma oli hyvä. Opetus oli hyvin käytännönläheistä ja henkilökunta sai paljon osakseen huomiota sekä hellyyttä. Koulussa puhelimien käyttö oli kokonaan kielletty ja toimettomissa tilanteissa opiskelijat ottivat kontaktia toisiinsa, vaikka osa ei osannutkaan kommunikoida puhuen.
 |
| Uusia ystäviä |
Poskipusut, halaukset, yläfemmat ja hymyt! Siihen päättyi viimeinen koulupäivä.
Kaikilla on jo nyt kova ikävä!
Kaikilla on jo nyt kova ikävä!
Terkuin, Hanna
Kommentit
Lähetä kommentti