Toinen työviikko alkoi maisemanhoitotöillä Räpinan puistossa Võhandu -joen äärellä. Joki mainitaan Viron kauneinpana ja pisimpänä jokisuistoalueena, sen pituus on 162 km. Kieltämättä vesistö näyttäytyy kauniina komean jalopuumetsikön taustalla.
Tehtävänä oli raivata joen pengeralueelta ja vesirajasta kaikki puiden vesat, jotta näkymä joelle säilyisi esteettömänä. Poistettavia puulajeja olivat lepät, lehmukset, tammet, tuomet, kuusamat, tuomet ja pihlajat. Työ tehtiin raivaussaksilla, oksasahalla tai sekatööreillä riippuen versojen vahvuudesta. Vesat kasattiin joen polun varteen, josta ne kottikärryillä vietiin risujen polttopaikalle puiston keskellä. Edellisyönä oli ukkostanut ja satanut runsaasti vettä, joten puistopuutarhuri Ille sytytti jo aikaisemmin kerääntyneen risukasan tuleen. Mitään metsäpalovaaraa ei siis ollut.
Jälleen sää suosi meitä auringonpaisteella, mutta puiston suuret puut tarjosivat sopivasti varjoa tähän fyysisesti raskaampaan tehtävään. Työ eteni mukavasti ja päivän aikana saimme siistittyä rantaa 200 metrin verran ja Ille, yksin puistossa työskentelevä puutarhuri oli tyytyväinen aikaansaannokseemme.
 |
| Peilityyni Võhandu-joki aamulla töiden alkaessa |
 |
| Raivattua rantapengertä |
 |
| Ille on sytyttänyt risukasan. Jalopuut puistossa ovat hämmästyttävän korkeita. |
Illalla teimme vielä retken Räpinan satamaan ja Lubnitsan kylän näkötornille. Räpinan vierasvenesatama on selkeästi kylän ulkopuolella, noin kahdeksan kilometrin päässä Peipsijärven tai itseasiassa Viron puolisen Lämmijärven (suom. Kuumajärvi) rannalla. Järvi näyttäytyy suurena ja merellisenä tällä kohtaa. Järven takana näkyvä silhuetti kuuluu jo Venäjän puolelle. Raja kulkee keskellä järveä.
Ihastelimme auringossa kylpevää järveä sekä katselimme Raisan mukanaan tuomalla kaukoputkella rantakaislikoissa käyskenteleviä puhtaanvalkoisia jalohaikaroita. Heti tultuamme suurikokoinen haukka liiteli myös rannan tuntumassa.
 |
| Iltaretkeläisiä Lämmijärven rannalla Räpinan satamassa |
Retken mielenkiintoisin kohde oli näkötorni, jonne ajettiin Lüübnitsan pikkukylän kautta. Järvi on tornin kohdalla Pihkova - niminen, erittäin kapea ja vastapäätä näkyy selkeänä Venäjään kuuluva saari. Näkötornista avautuu komeat näkymät ympäröivään maisemaan. Kaukoputkella edessä olevan venäläissaaren kärjessä olevat rakennukset näkyivät selkeästi ja näinpä jonkun käyskentelevän talonsa aidan vierellä. Täällä haikaroita oli runsaasti molemmin puolin niin Viron kuin Venäjän puoleisilla rannoilla. Joukossa oli myös yksi harmaahaikara. Innokkaiden uimareiden Jeren ja Raisan täytyi tyytyä vain kahlaukseen rannan mataluuden vuoksi.
Palatessa kylätien varrella olisi ollut myytävänä komeita sipuleita sekä leteissä että pussitettuna, mutta maltoimme vaivoin mielemme, eikä kauppoja syntynyt.
Koska paluu retkeltä meni kohtuu myöhään, lupasin kirjoittaa blogin muutamalla sanalla ja kyllähän tässä jo jokunen sana jo tulikin :).
Teksti ja kuvat: Kimmo
 |
| Panoraama näkötornista. Taustalla Venäjä. Tie ei todellisuudessa tee noin jyrkkää mutkaa. |
 |
| Sipulikauppaa Lüübnitsan kylänraitilla |
Kommentit
Lähetä kommentti