Ensimmäinen päivä Madridissa, tutustuminen säätiöön
Sain tilaisuuden vierailla ja tutustua viikon ajan Madridissa sijaitsevaan JuanXXIII Roncalli säätiön toimintaan. Roncalli on voittoa tavoittelematon säätiö, jonka toimialoihin kuuluu muun muassa kehitysvammaisten koulutusta, työllistämistä, työ- ja päivätoimintaa sekä paljon erilaisia projekteja eri yhteistyötahojen kanssa. Tavoitteena on edistää kehitysvammaisten inkluusiota ympäröivään yhteiskuntaan koulutuksen ja työn avulla.
Ensimmäinen aamu Madridissa valkeni aurinkoisena, lämpötila mukava 15 astetta. Lähdin junalla kohti Vicalvaron aluetta, jossa säätiön toimitilat sijaitsevat. Vastaanotto oli lämmin ja sain päivän aikana perusteellisen kierroksen säätiön eri toiminnoissa.
Seuraavana oli vuorossa tietoisku osastolla, jossa koordinoidaan vapaaehtoistyötä eri yritysten kanssa. Espanjassa yli 50:n hengen yrityksillä on laillinen velvollisuus työllistää kehitysvammaisia tai muutoin erityistä tukea tarvitseviä henkilöitä. Ellei yritys täytä tätä velvollisuuttaa, voivat he täyttää sen muilla vaihtoehtoisilla tavoilla, kuten tekemällä erilaista vapaaehtoistyötä (aktiviteetteja, tapahtumia) sellaisten tahojen, kuten Roncallin säätiön kanssa.
Työllistämispalveluiden osastolla minulle esiteltiin erilaisia työpaikkoja, joihin säätiö on kehitysvammaisia kauttaan työllistänyt. Työpaikkoja oli paljon mm. erilaisissa toimistoissa, joissa kehitysvammaiset tekivät avustavia toimistotöitä.
Viimeisenä tälle päivälle kierrettiin työtoiminta osasto, jossa kehitysvammaiset tekivät eri yrityksille alihankinta töitä, pääasiassa erilaisten lomakkeiden taittelua, laittamista kirjekuoriin tai koteloihin.
Viimeinen päivä, palautekeskustelut
Viimeisenä päivänä teimme yhteenvetoa vierailustani sekä keskustelimme ja vertailimme Suomen ja Espanjan eroja kehitysvammaisten koulutuksesta ja työllistymisestä. Roncalli säätiön työntekijoitä vieraili aiemmin syksyllä Kiipulassa. Totesimme, että koulutuksen suhteen Suomessa on paremmat järjestelmät. Suomessa tukea tarvitsevat huomioidaan kokonaisvaltaisemmin ja yhteiskunnassa on erilaisia tukijärjestelmiä heitä varten. Espanjassa etenkin peruskoulun jälkeen kehitysvammaisten kouluttaminen ja työllistäminen ovat hyvin paljon yksitysten säätiöiden toiminnan varassa.
Espanjalaiset arvostivat etenkin meidän perusopetusjärjestelmäämme, jossa erityisopetus tapahtuu lähtökohtaisesti osana yleisopetusta ja tukitoimia kohdistetaan sinne missä oppilaat niitä tarvitsevat. Keskustelimme myös siitä, että toisinaan kuitenkin erillinen erityisopetus on perusteltua ja oppilaan etu ja myös meillä Suomessa on etenkin eniten tukea tarvitseville erillistä erityisopetusta tarjolla.
Roncallin säätiön yhteistyöprojektit korkeakoulujen kanssa saivat minut pohtimaan sitä, kuinka meillä voisi olla huomattavasti enemmän yhteistyötä, jos nyt ei korkeakoulujen, mutta tavallisten ammatillisten oppilaitosten kanssa. Ja yhteistyöllä tarkoitan jotain muuta kuin työntekijöiden välisiä yhteisiä hankkeita tai satunnaisia tapahtumia opiskelijoiden kesken (joita siis kyllä on). Yhteistyö voisi olla esimerkiksi jonkin tietyn opintokokonaisuuden suorittaminen/toteuttaminen yhteistyössä eri ammatillisten oppilaitosten kesken. Lisäksi yhteistyön pitäisi olla sovittu lähtökohtaisesti tapahtuvaksi aina ilman, että sen suunnittelu ja organisointi jäisi yksittäisen opettajan varaan.
Espanjassa yli 50 hengen yrityksillä on velvollisuus työllistää kehitysvammaisia/muita tukea tarvitsevia vähintään 2% henkilöstön määrästä. Tämä on mielestäni asia, jossa Suomen pitäisi ottaa mallia useista muista Euroopan maista. Meillä on kattava ja hyvin organisoitu ammattillinen erityisopetus suomessa, jonka kautta pystyisimme kouluttamaan yrityksiin suoraan osaavaa henkilöstöä, jos meilläkin yrityksillä olisi sama työllistämisvelvollisuus. Velvollisuus voisi olla vähintään kuntien omissa työyksiköissä, jolloin kehitysvammaisille avautuisi lukematon määrä työpaikkoja. No tästä aiheesta ja sen toteuttamisesta olisi paljonkin ajatuksia, mutta säästän ne jollekin toiselle foorumille :)
Onnistunut reissu, kannatti lähteä! Reissu terveisin: Mia Sallinen
Sain tilaisuuden vierailla ja tutustua viikon ajan Madridissa sijaitsevaan JuanXXIII Roncalli säätiön toimintaan. Roncalli on voittoa tavoittelematon säätiö, jonka toimialoihin kuuluu muun muassa kehitysvammaisten koulutusta, työllistämistä, työ- ja päivätoimintaa sekä paljon erilaisia projekteja eri yhteistyötahojen kanssa. Tavoitteena on edistää kehitysvammaisten inkluusiota ympäröivään yhteiskuntaan koulutuksen ja työn avulla.
Ensimmäinen aamu Madridissa valkeni aurinkoisena, lämpötila mukava 15 astetta. Lähdin junalla kohti Vicalvaron aluetta, jossa säätiön toimitilat sijaitsevat. Vastaanotto oli lämmin ja sain päivän aikana perusteellisen kierroksen säätiön eri toiminnoissa.
Kehitysvammaisten päivätoiminnan aistihuoneesta. Huone on rakennettu pala kerrallaan yritysten lahjoitus avulla.
Asikkaiden taideryhmässä tekemiä töitä.
Säätiöllä on oma radiostudio, jossa tehdään kaksi kertaa viikossa radiolähetystä. Lähetyksissä haastatellaan paikallisia julkisuuden henkilöitä; poliitikoita, urheilijoita, muusikoita ja ne lähetetään paikallisilla radiokanavilla. Haastattelijoina toimii tehtävään perehdytetyt kehitysvammaiset asiakkaat. Itse en haastateltavaksi päässyt, lavastuskuva :)
Puutarhaopiskelijoiden toteuttama vertikaalinen puutarha säätiön oleskelupatiolla.
Iltapäivällä pääsin tutustumaan paikalliseen perusopetuksen erityiskouluun. Samassa rakennuksessa toimi sekä yleinen peruskoulu että erityiskoulu ja heillä oli jonkin verran yhteisiä oppitunteja ja yhteistä toimintaa. Sain käsityksen, että he pitivät toimintää Madridissa hyvin edistyksellisenä, useimmiten erityisopetus toimii täysin erillään yleisopetuksesta.
Toinen päivä, yhteistyöprojektit korkeakoulujen kanssa
Toisena päivänä tutustuin säätiön ja kahden eri korkeakoulun yhteistoimintaprojekteihin. Projektit olivat vielä kehittely vaiheessa, mutta toimineet kuitenkin jo toista lukuvuotta. Univercity Polytecnicalissa säätiöllä oli kurssi kehitysvammaisille yhteistyössä arkkitehtuuri opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Kurssin oppitunteja pidettiin toisinaan vain kehitysvammaisille ja välillä yhdessä amk-opiskelijoiden kanssa. Projektin tavoitteena oli tarjota syvempää ja laadukkaampaa opetusta kehitysvammaisille sekä lisätä muiden opiskelijoiden tietoisuutta kehitysvammaisuudesta ja hyväksyttävyyttä osallistua kaikkiin yhteisiin toimintoihin. Yhden kurssin kesto oli käsittääkseni yhden lukuvuoden mittainen, mutta se millaisen todistuksen he saavat sen jälkeen ja mihin voivat työllistyä, jäi minulle epäselväksi.
Seuraamillani oppitunneilla opiskelijat pohtivat muun muassa eri julkisten rakennusten ja tilojen (esim. metroasemien) esteettömyyttä kaikille ihmisille
Kolmas päivä, opetusalan teknologia messut
Kolmantenä päivänä oli vierailu opetusalan teknologia messuille. Messuilla esiteltiin paljon mm. erilaisia robotiikkaan liittyviä opetusmenetelmiä sekä erilaisia sovelluksia ja opetusalustoja. Ymmärsin, että messuilla esiteltävät asiat ovat kalliin hintansa vuoksi mahdollisia hankkia vain yksityisille koululle.
Samsungilla oli esittelyssä mielenkiintoinen applikaatio anatomian ja fysiologian opetukseen.
Neljäs päivä, tutustuminen säätiön eri osastojen toimintaan.
Ensimmäisenä tutustuin säätiön yhteistyöprojektiin läheisen highschoolin kanssa. Koulun pihalla oli kaupunkipuutarha, jossa kasvatettiin ympäri vuoden erilaisia kasviksia ja kasveja. Säätiön opiskelijat kävivät hoitamassa ja pitämässä huolta puutarhasta ja kerran viikossa se tehtiin yhteistyössä highscoolin opiskelijoiden kanssa.
Työllistämispalveluiden osastolla minulle esiteltiin erilaisia työpaikkoja, joihin säätiö on kehitysvammaisia kauttaan työllistänyt. Työpaikkoja oli paljon mm. erilaisissa toimistoissa, joissa kehitysvammaiset tekivät avustavia toimistotöitä.
Viimeisenä tälle päivälle kierrettiin työtoiminta osasto, jossa kehitysvammaiset tekivät eri yrityksille alihankinta töitä, pääasiassa erilaisten lomakkeiden taittelua, laittamista kirjekuoriin tai koteloihin.
Viimeinen päivä, palautekeskustelut
Viimeisenä päivänä teimme yhteenvetoa vierailustani sekä keskustelimme ja vertailimme Suomen ja Espanjan eroja kehitysvammaisten koulutuksesta ja työllistymisestä. Roncalli säätiön työntekijoitä vieraili aiemmin syksyllä Kiipulassa. Totesimme, että koulutuksen suhteen Suomessa on paremmat järjestelmät. Suomessa tukea tarvitsevat huomioidaan kokonaisvaltaisemmin ja yhteiskunnassa on erilaisia tukijärjestelmiä heitä varten. Espanjassa etenkin peruskoulun jälkeen kehitysvammaisten kouluttaminen ja työllistäminen ovat hyvin paljon yksitysten säätiöiden toiminnan varassa.
Espanjalaiset arvostivat etenkin meidän perusopetusjärjestelmäämme, jossa erityisopetus tapahtuu lähtökohtaisesti osana yleisopetusta ja tukitoimia kohdistetaan sinne missä oppilaat niitä tarvitsevat. Keskustelimme myös siitä, että toisinaan kuitenkin erillinen erityisopetus on perusteltua ja oppilaan etu ja myös meillä Suomessa on etenkin eniten tukea tarvitseville erillistä erityisopetusta tarjolla.
Roncallin säätiön yhteistyöprojektit korkeakoulujen kanssa saivat minut pohtimaan sitä, kuinka meillä voisi olla huomattavasti enemmän yhteistyötä, jos nyt ei korkeakoulujen, mutta tavallisten ammatillisten oppilaitosten kanssa. Ja yhteistyöllä tarkoitan jotain muuta kuin työntekijöiden välisiä yhteisiä hankkeita tai satunnaisia tapahtumia opiskelijoiden kesken (joita siis kyllä on). Yhteistyö voisi olla esimerkiksi jonkin tietyn opintokokonaisuuden suorittaminen/toteuttaminen yhteistyössä eri ammatillisten oppilaitosten kesken. Lisäksi yhteistyön pitäisi olla sovittu lähtökohtaisesti tapahtuvaksi aina ilman, että sen suunnittelu ja organisointi jäisi yksittäisen opettajan varaan.
Espanjassa yli 50 hengen yrityksillä on velvollisuus työllistää kehitysvammaisia/muita tukea tarvitsevia vähintään 2% henkilöstön määrästä. Tämä on mielestäni asia, jossa Suomen pitäisi ottaa mallia useista muista Euroopan maista. Meillä on kattava ja hyvin organisoitu ammattillinen erityisopetus suomessa, jonka kautta pystyisimme kouluttamaan yrityksiin suoraan osaavaa henkilöstöä, jos meilläkin yrityksillä olisi sama työllistämisvelvollisuus. Velvollisuus voisi olla vähintään kuntien omissa työyksiköissä, jolloin kehitysvammaisille avautuisi lukematon määrä työpaikkoja. No tästä aiheesta ja sen toteuttamisesta olisi paljonkin ajatuksia, mutta säästän ne jollekin toiselle foorumille :)
Onnistunut reissu, kannatti lähteä! Reissu terveisin: Mia Sallinen
Kommentit
Lähetä kommentti