Bratislavan Labour Office (paikallinen TE-toimisto)

Tutustumiskäyntimme Bratislavan Labour Officeen alkoi mielenkiintoisesti. Saamamme osoite johti ”hieman” epämääräiseen paikkaan. Siispä neuvokkaina, rohkeina työelämäturisteina menimme lähimpään baariin kysymään suuntaa. Meitä opastanut neiti vaikutti siltä, että oli ehkä kerran jos toisenkin joutunut opastamaan väkeä toimiston oikeaan osoitteeseen. Bratislavan liikenne on kovin jalankulkijavastainen, joten liikenteen seassa puikkelehtien pääsimme kuitenkin juuri ja juuri ajoissa perille. Meitä vastassa oli Magdalena, sosiaalityöntekijä, joka pahoitteli, koska heillä ei ollut tarjota tapaamiseemme virallista tulkkia. Onneksi hän kertoi asuneensa Britanniassa kymmenen vuotta, joten ongelmaa emme kielimuurista rakentaneet. He, jotka eivät englantia osanneet, eikä Magdalena sattunut olemaan paikalla, asia hoidettiin elekielellä. Se on muuten joskus varsin tehokas kieli!

Me molemmat tahot kerroimme omien maidemme työllisyyden ja työttömyyden hoidosta, ja samankaltaisuuksia löysimme. Tällaisia oli mm. työttömien määrä. Suomessa ja Slovakiassa on suurin piirtein saman verran asukkaita, ja työttömien määrä molemmissa oli heinäkuun lopussa noin 169 000. Nuorisotyöttömyys on laskenut molemmissa maissa viime vuosina selvästi. Opiskelujen jälkeen työelämään siirtyneistä keskusteltaessa huomasimme, että erityistä tukea tarvitsevien työllistyminen oli molemmissa maissa yhtä heikkoa. Meille kerrottiin, että työnantajan on mahdollista saada tukea erityistä tukea tarvitsevan työllistämiseen, mutta käytännössä tuki on fyysisen tuen tarpeessa oleville: leveämpiä oviaukkoja, inva-parkkipaikkoja tai luiskoja rappusiin.

Erilaisuuksia löytyi tietenkin myös. Meille kerrottiin, että Bratislavan alueen työllistämispalvelujen kustannuksista vastaa valtio, muiden Slovakian alueiden taas Euroopan sosiaalirahasto ESR. 

Työllisyyslukuja vertaillessamme todettiin, että Suomessa naiset työllistyvät paremmin, Slovakiassa taas miehet. Pohdimme, että tämä liittynee siihen, että Suomessa naisvaltaiset palvelualat ovat nykyään kovin vetovoimaisia, kun taas slovakialaisia työllistää rakennusala. Ammatinvalinta on Slovakiassa paljon suuremmassa roolissa kuin Suomessa. Kun nuori kerran ammatin valitsee, valinta on pysyvä – paitsi jos tahtoo lähteä opiskelemaan yliopistoon. Herätin suurta hämmennystä kertomalla, että nelikymppinen läheiseni tekee neljättä eri alan tutkintoaan, ja että lähes kaikki kouluttautuminen Suomessa on ilmaista. Slovakiassa varsinkin nuoret työskentelevät usein (jopa 63% heistä!) eri ammatissa, kuin mihin he ovat valmistuneet. Uraohjaus alkaa koulussa jo hyvin varhain, mutta silti vääriltä valinnoilta ei voi välttyä. Tämä johtuu siitä, että ammatti pitää valita niin nuorena.

Labour office tarjoaa ohjausta asiakkailleen. Osaamisen kartoitus tehdään jokaiselle, selvitetään työnhakijan verkostot, vahvuudet, potentiaalit ja tulevaisuudennäkymät. Tähän työhön käytetään lomaketta, jolla osaamista nostetaan esiin. Lisäksi tarjolla on erilaisia kursseja, kuten miten laatia hyvä CV, tai miten työnantajia kannattaa lähestyä. NEET-nuorille on vielä tarjolla vahvempaa ohjaustukea, joka on säännöllistä ohjauksessa käyntiä.

Suurin ero näiden kahden välillä on kuitenkin palkkatasossa. Slovakian keskipalkka on noin neljäsosa suomalaisiin verrattuna. Tästä voisi päätellä, että elinkustannukset olisivat Slovakiassa edulliset, mutta näin ei kuitenkaan ole. Bratislava Slovakian pääkaupunkina on Helsingin tapaan maan kallein paikka asua, ja palkat ovat siellä hieman muuta maata korkeammat. Erään hotellivirkailijan kanssa puhuttuamme hänen vapaa-ajallaan, hän kertoi, että hänellä on vähän parempi palkka kuin yleensä ammattikuntansa edustajalla, noin 800€/kk. Vuokraan hänellä menee Bratislavassa 500€/kk. Ruokakaupoissa, joissa kävimme, eivät olleet vastaavassa määrin edullisempia Suomeen nähden. Hyvin pienellä pitää siis tulla toimeen.

Hämmästyttävää oli kuulla, että useat slovakialaiset käyvät ostoksilla naapurimaissa, Puolassa, Unkarissa ja Itävallassa. Etukäteisajatuksemme oli ollut, että Slovakia olisi edullinen maa. Tässä nähtävästi erehdyimme. Esimerkiksi polttoaine oli suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa. Se, mikä Slovakiassa oli loistavaa, oli palvelu. Tutustumiskäyntimme Labour Officeen poiki meille ystävällisen tarjouksen tutustua illalla paikalliseen elämään. Lisäksi meitä opastettiin todella upeasti mm. bussilla kulkemisessa sekä paikallisen ruoan maistamisessa. Työllistämisen toimista ja edustamastamme hankkeesta oltiin kovin kiinnostuneita, ja kysymyksiä työelämän ja opiskelun yhdistämisestä ja työhön siirtymisestä tuli paljon. Tämä tapaaminen oli varsin silmiä avaava, ja toivomme kyllä jatkossakin, että voimme tehdä yhteistyötä. Ajatusta voisi olla ehkäpä esimerkiksi asiantuntijavaihdossa.